Laulu Doriksesta
2003 - 2024 - 2026
Laulu Doriksesta on suomalaisen laulaja-lauluntekijä Vee Lehtisen Silvervägen-albumilla julkaistu kappale. Kappale on tribuutti nuoruuden esikuvalle - Leevi and the Leavingsille.
Kappaleessa haikallaan mennyttä ihmissuhdetta ja samalla seurataan päähenkilön rietastakin elämänkaarta. Laulun johtopäätös on, että rakkaus ei voi kuolla ikävään.
Kappale syntyi Norjan Bodøssa vuonna 2003 ja se nauhoitettiin tuottaja Jan Ivar Nilsenin silloisella kotistudiolla. Kaikki soittajat kappaleella ovat norjalaisia eivätkä ymmärtäneet sanoja. Musiikki on kuitenkin universaali kieli, jossa pienellä tulkkauksella homma alkoi toimia erityisen mukavasti.
Muusikot ja tekijät:
Kjetil Hesten: kitara
Jan Ivar Nilsen: basso, perkussiot, sovitus, miksaus
Tuntematon suuruus: rummut
Vee Lehtinen: sävellys ja sanoitus, laulu
Kesto: 3:11
Laulu Doriksesta
Taas yöllä mä susta unta näin
me unessa oltiin päällekkäin
tuo hikinen painajainen
en koskaan kai saa sua mielestäin
sä olit mun oma Doris Day
silloin vuoksesi kaiken annoin
kun se riivatun juppi sinut vei
enää muistosi sänkyyn kannoin
Sä olit niin kaunis nainen
vaikket ollutkaan keijukainen
mä sinusta vielä unta nään
kun tyynylle yksin painan pään
voin vieläkin muistaa kuinka silloin
me niin kahdestaan suudeltiin illoin
ja vaikka näin jälkeen vuosien
joskus kännissä sulle soittelen
niin koeta ymmärtää
ei rakkaus kuole ikävään
Mä tansseista lohdutusta hain
ja töitä kuin hullu raadoin
vaivan palkaksi satiaiset sain
vain kaljaa kurkkuun kaadoin
nyt ei pirskeissä meikäläistä näy
siellä sankarit toiset enää käy
mun elämä uuden suunnan sai
käyn kirkossa joka sunnuntai
Sä olit niin kaunis nainen
vaikket ollutkaan keijukainen
mä sinusta vielä unta nään
kun tyynylle yksin painan pään
voin vieläkin muistaa kuinka silloin
me niin kahdestaan suudeltiin illoin
ja vaikka näin jälkeen vuosien
joskus kännissä sulle soittelen
niin koeta ymmärtää
ei rakkaus kuole ikävään
Sä olit niin kaunis nainen
vaikket ollutkaan keijukainen
mä sinusta vielä unta nään
kun tyynylle yksin painan pään
voin vieläkin muistaa kuinka silloin
me niin kahdestaan suudeltiin illoin
ja vaikka näin jälkeen vuosien
joskus kännissä sulle soittelen
niin koeta ymmärtää
ei rakkaus kuole ikävään
Laulu Doriksesta
Sanat: Ville Antti Lehtinen