Vee Lehtinen

Kulkuripoika

Kesämekossaan hän kulkee läpi pihamaan

ihania pisamia poskillaan

riippukeinun meille puiden väliin rakensin

hän menee siihen kirjaa lukemaan

Vanha kesä kohta mennyt taakse jäädä saa

mutta muistot ne ei kuole milloinkaan

sinun nurkkiisi jäänyt olen asumaan

täällä talven tuulilta mä suojaa saan

Mä oon sun kulkuripoika ja sä tiedät sen

mistä löysit minut muista sitä en

sä annoit minulle tään kodin ja tään rakkauden

kun ennen yöni nukuin alla tähtien

ennen yöni nukuin alla tähtien

Minä kuljin läpi hämärien päivien

vastatuuleen aina jotain etsien

olen matkamies maan nyt luonas olla saan

silti muistan vielä tuoksut metsien

Tiedän että tuolla siimeksessä elämän

meitä kulkureita on myös enemmän

niin monen sydämeen kylmä tuuli puhaltaa

ja vain onni tuulen suuntaa liikuttaa

Mä oon sun kulkuripoika ja sä tiedät sen

mistä löysit minut muista sitä en

sä annoit minulle tään kodin ja tään rakkauden

kun ennen yöni nukuin alla tähtien

ennen yöni nukuin alla tähtien

Kun talven jälkeen kevät jälleen tekee tuloaan

viimeistään valkovuokot kun käy kukkimaan

missä lie mun tieni vie mä missä olenkaan

sydän kulkurin ei koskaan rauhaa saa

Mä oon sun kulkuripoika ja sä tiedät sen

mistä löysit minut muista sitä en

sä annoit minulle tään kodin ja tään rakkauden

kun ennen yöni nukuin alla tähtien

Mä oon sun kulkuripoika ja sä tiedät sen

mistä löysit minut muista sitä en

sä annoit minulle tään kodin ja tään rakkauden

kun ennen yöni nukuin alla tähtien

ennen yöni nukuin alla tähtien

 

Kulkuripoika
Sanat: Ville Antti Lehtinen